Irtipäästäminen

Elämme luonnossa hienoa rajakohtaa. Kesä ei ole vielä kokonaan poissa, mutta sen voimakkain kasvun vaihe alkaa taittua. 

Illat pimenevät, valo vähenee ja luonto alkaa vähitellen valmistautua syksyyn.Jos asiaa katsotaan fysiologisesti, myös kehomme reagoi tähän. Valon määrän muuttuminen vaikuttaa vuorokausirytmiin, uneen ja vireyteen. Viilenevät illat muuttavat lämmönsäätelyä, ja monella oma olo alkaa luonnostaan kääntyä kesän ulospäin suuntautuneesta aktiivisuudesta hieman enemmän kohti lepoa ja rauhoittumista.

Energeettisessä ajattelussa tämän voisi nähdä vielä suurempana opetuksena:Luonto näyttää meille juuri nyt, ettei kaiken kuulu jatkaa kasvamista ikuisesti.Keväällä syntyy.Kesällä kasvaa.Syksyllä kypsyy ja päästää irti.Talvella levätään.Puu ei taistele pitääkseen jokaisen lehtensä.Se luottaa siihen, että irtipäästäminen kuuluu kiertokulkuun.

Ehkä meidänkin olisi hyvä kysyä juuri tänään:Mitä minun ei tarvitse enää kantaa mukanani seuraavaan vuodenaikaan?Vanhaa huolta?Jatkuvaa suorittamista?Tarvetta kontrolloida kaikkea?Ihmissuhdetta tai ajatusta, joka vie enemmän kuin antaa?Vai kenties vanhaa käsitystä itsestäni?

Syksyyn siirtyminen ei merkitse energian katoamista.Se merkitsee energian suunnan muuttumista.Kesän energia on ollut kasvua, liikettä ja ulospäin avautumista. Syksyn lähestyessä huomio voi vähitellen kääntyä sisäänpäin: siihen, mikä on olennaista, mikä ravitsee ja mitä haluamme säilyttää.

Voimasielun tämän päivän opetus voisi siksi olla:Älä pelkää sitä, mikä päättyy.Kaikki irtipäästäminen ei ole menettämistä.Joskus se on tilan tekemistä sille, mikä on seuraavaksi syntymässä.

🌿 Katso tänään luontoa. Se osaa tämän jo.Sinunkaan ei tarvitse pitää kiinni kaikesta.Hengitä. Kiitä. Päästä irti.Ja luota seuraavaan vuodenaikaan.