Itsensä tarkkailu vai kuuntelu?
VOIMASIELU
KUN ITSENSÄ KUUNTELEMINEN MUUTTUU ITSENSÄ TARKKAILUKSI
Kehotietoisuus on arvokas taito.
On tärkeää kuunnella kehoaan, tunnistaa omia tarpeitaan ja huomata, mitä sisällä tapahtuu.
Mutta joskus huomaamatta tapahtuu jotakin muuta.
Kuunteleminen muuttuu tarkkailemiseksi.
Läsnäolo muuttuu valvomiseksi.
Yhteys muuttuu kontrolliksi.
Alamme seurata sykettä. Mittaamme unta. Tarkkailemme oireita. Analysoimme tuntemuksia. Etsimme merkityksiä jokaiselle tunteelle, pistokselle ja muutokselle kehossa.
Ajatus on hyvä.
Haluamme voida paremmin.
Mutta samalla huomio alkaa kiinnittyä yhä enemmän siihen, mikä voisi olla vialla.
Fyysisestä näkökulmasta kyse on usein hermoston toimintatavasta.
Kun hermosto kokee epävarmuutta tai uhkaa, se alkaa etsiä merkkejä vaarasta.
Silloin huomio kääntyy sisäänpäin.
Kehoa tarkkaillaan jatkuvasti.
Oireita seurataan.
Mieli yrittää ratkaista ongelmaa, joka ei ehkä enää olekaan kehossa vaan jatkuvassa valppaustilassa.
Mitä enemmän tarkkailemme, sitä enemmän löydämme.
Mitä enemmän löydämme, sitä enemmän tarkkailemme.
Kehä on valmis.
Energeettisestä näkökulmasta kyse voi olla siitä, että yhteys omaan sisäiseen voimaan on muuttunut luottamuksesta kontrolliksi.
Sen sijaan että kuuntelisimme kehoa, alamme vahtia sitä.
Sen sijaan että eläisimme elämää, alamme tarkkailla itseämme elämän ulkopuolelta.
Todellinen hyvinvointi ei synny täydellisestä kontrollista.
Se syntyy turvallisuuden kokemuksesta.
Turvallisuudesta hengittää ilman jatkuvaa analysointia.
Turvallisuudesta tuntea ilman jatkuvaa tulkintaa.
Turvallisuudesta elää ilman jatkuvaa mittaamista.
Kehon viisaus ei tarkoita sitä, että tarkkailet itseäsi koko ajan.
Se tarkoittaa sitä, että osaat välillä myös unohtaa itsesi.
Ja luottaa.
Ehkä suurin kysymys ei ole:
"Mitä kehossani tapahtuu juuri nyt?"
Vaan:
"Uskallanko elää, vaikka en tietäisi kaikkea?"
Voimasielu muistuttaa:
Parantuminen ei aina ala siitä, että katsomme itseämme tarkemmin.
Joskus se alkaa siitä, että uskallamme katsoa jälleen ulos maailmaan.